Meidän tarina ja siirappivaroitus

Kuva

Musta olis ihanaa kertoa meidän tarina häissä. Ajattelin että voisin tehdä seinälle jonkinlaisen aikajanan kuvista, joiden alle kerrottaisiin mistä asti ollaan tultu tähän pisteeseen. Ollaan tunnettu M:n kanssa jo kohta 10 vuotta, joista 5 ollaan oltu todella hyviä ystäviä ja pian 5 vuotta ollaan seurusteltu. Siltä ajalta meistä löytyy hurjasti kuvia! Kaivoinkin kaapin pohjalta vanhan ulkoisen kiintolevyn, josta löytyi kuvia yläaste -ajoista asti. Voi että me vedet silmissä naurettiin kaikille kuville! Kuvia löytyi mm. ysiluokan päättäreistä, teltasta joka pystytettiin takapihalle ja nukuttiin siellä yksi kesäyö, huvipuistoista, vanhojen tansseista ja vaikka mistä! Oli hauskaa muistella sitä aikaa kun oltiin vaan kavereita. :) 

Kovasti mietityttää, että kuinka paljon haluan häissä kertoa siitä "käännekohdasta", kun meistä tuli enemmän kun kavereita. Olin nimittäin au pairina Lontoossa, jolloin meidän perheelle erityisen rakas isäpuoleni nukkui pois. Tulin Lontoosta tuolloin kahdeksi viikoksi Suomeen, jolloin M oli mulle äärimmäisen tärkeä. Tuon kahden viikon aikana ei ollut yhtäkään päivää, ettei hän olisi viettänyt mun kanssa aikaa ja ollut tukena. Ja siitä se sitten lähti. Yhdestä elämäni rankimmasta asiasta tapahtui myös jotain hyvää. Olisiko siis ihanaa muistella tässä kohtaa tuota rakasta isäpuoltani vai olisiko se liian surullista? Vaikka tapahtumasta on jo pian viisi vuotta, se tuntuu kuin siitä olisi vain hetki.

Palasin Lontooseen vielä kuukaudeksi, jonka jälkeen tulin kotiin. Päätin yllättää M:n tulemalla viisi päivää aikaisemmin kotiin, kuin olin kertonut tulevani. Ilme oli todella näkemisen arvoinen, kun hänen huoneeseensa astelin!! :) Muista myös tuolloisen 19-vuotiaan Pauliinan ajatukset, että tämä on nyt tässä, tää on se mies joka on ja pysyy. :)

Viiteen vuoteen on mahtunut paljon, mm. kaksi vuotta inttileskeyttä, muutto opiskelujen perässä Helsinkiin ja paljonpaljon muuta. Kihloihin mentiin jo 10kk seurustelun jälkeen. M päätti yllättää kun tuli ensimmäisille lomille intistä. Ja se todella tuli yllätyksenä, en osannut aavistaa yhtään! Siinä hetkessä olin pakahtua onnesta.. :) Nojoo, nyt meni siirappiseksi… ;) 

Jokatapauksessa yhden seinän voisin eteistilasta täyttää kartongilla, jossa kerrottaisiin kuvin meidän matkasta hääpäivään asti. :) Oon myös nähnyt jonkin verran kuvakirjoja, joihin olisi kerrottu oma tarina, mutta itse tykkään että se olisi hyvin näkyvillä ja moni voisi katsella sitä samaan aikaan. Ehkä jotain tähän tyyliin:

Kuva

Onko muita, jotka aikovat kertoa oman tarinansa jollakin tavalla hääjuhlassa? :)

Ps. Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan nimikyltistä tai kakkukoristeesta täällä!