torstai 25. kesäkuuta 2015

Avioehdosta

Avioehto -välillä hyvinkin arka puheenaihe. Silti halusin vähän nostaa ajatuksiani muillekin. Meillä keskustelu avioehdosta lähti käyntiin niinkin tyhmästä vitsistä, kuin "mitä jos mä voittaisin lotossa ja sitte jos tuliski ero, niin sähän veisit kaikki mun rahat" -tyyppisesti, hahah! :D Joten ei alkuun puhuttu asiasta kovinkaan vakavasti. Ei myöskään olla keskusteltu aiheesta aikaisemmin, kun jotenkin ei kokenut sitä tärkeäksi, koska kummatkin ollaan opiskelijoita, joilla ei omaisuutta vielä juurikaan ole. (yes I know, oli hölmöä ajatella niin ;D) Mutta nyt kun tämän jälkeen on ottanut asioista hieman selvää, päädyttiin siihen, että meille sellainen tulee. Kuitenkin sopimukseen kirjataan niin, että avioehto astuu voimaan vain avioliiton päättyessä eroon, ei kuolemaan päättyessä. Tosin, tuollainen sopimus saattaa kuulostaa jonkin korvaan siltä, että uskoo eron tulevan jossain vaiheessa. Mutta mun mielestä se on aika hölmöä ajatella niin. Kuka ajattelee naimisiin mennessään, että avioero tulee jossain vaiheessa kuitenkin? Ei varmaan kukaan? Avioliitoista kuitenkin noin puolet päättyy avioeroon, eikä meistä kukaan voi tietää kenen kohdalla niin käy. Olen nähnyt kommentteja, joissa sanotaan että "aiomme huoltaa parisuhdettamme niin paljon, ettei ero tule kysymykseenkään". Minäkin aion huoltaa parisuhdettamme, mutta silti en pysty näkemään millainen tilanteemme on vaikka kymmenen vuoden päästä, niin kylmältä kun se kuulostaakin. Minä rakastan miestäni nyt ja olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että meillä on hyvä olla yhdessä. Mutta silti, en voi ikinä tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Häät 2016 ryhmässä asiaa kommentoitiin mielestäni aika hyvin. Avioehto on ikäänkuin vakuutus, jonka ottaa avioliittoon astuessaan. Yhtälailla otamme esim. kotivakuutuksia, vaikka emme odotakaan talomme palavan. Näin voi ajatella, että ottaa avioehdon, vaikka ei odotakaan että erottaisiin.
Jostain artikkelista luin myös aika osuvasti, että avioehto on myös tavallaan osoitus siitä, että menee naimisiin puhtaasti rakkaudesta, eikä toisen omaisuuden vuoksi.

Koen, että myös mahdollisten tulevien perintöjen vuoksi on tärkeää sopia avioehdossa, miten pari haluaa niiden kanssa tehdä. Avioehto voidaan myös laittaa koskemaan vain jotain tiettyä omaisuutta, yritystä tms. Tällaisten asioiden kanssa siis kannattaa olla huolellinen. Ja myöskin totesimme, että avioehdon tekemiseksi kannattaa käyttää lakimiestä apuna, jotta siitä tulee täysin sellainen, kuin aviopari haluaa.

Jokatapauksessa, avioehdolla on jostain syystä mielestäni liian negatiivinen sävy. Ymmärrän kyllä tavallaan heitäkin, jotka eivät missään tapauksessa avioehtoa halua. Itse olen kuitenkin kuullut sen verran tarinoita siitä, kuinka hankalaa ositukset eron sattuessa saattavat olla, joten itselleni en sellaista tilannetta haluaisi. Kun avioehto on allekirjoitettu, ei tarvitse jossitella mikä kuuluu kenellekin, jos avioero tulisikin. Itse näen avioehdon positiivisena asiana, sekä tavallaan sellaisena luottamuksena toiseen, kun asiasta pystyttiin sopimaan ja keskustelemaan avoimesti. Suosittelen siis jokaista käymään keskustelun aiheesta läpi, jos sitä ette ole vielä tehneet! :)  Suosittelen myös kovasti ottamaan selvää, mitä avioliitto lain puolesta merkitsee, mikäli sitäkään ei ole vielä tehnyt!

Noh, tämän tilityksen jälkeen kuitenkin pakko vielä sanoa, että toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että olemme yhdessä vielä silloinkin, kun ryppyisinä istumme kiikkustuolissa! <3 Kun paperi on allekirjoitettu, sen toivottavasti saa unohtaa sinne maistraattiin, eikä kaivaa sitä sieltä esiin, ennen kuin kuolema meidät erottaa!


Mitäs mieltä te olette avioehdosta? 

4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus, en kuitenkaan ihan siirtynyt avioehdon kannalle (omalla kohdalla siis) :D Meillä myös on (vielä) se tilanne, ettei omaisuutta juurikaan ole, eikä mitään jättiperintöjäkään ole tiedossa. Itse en myöskään ole avioehtoa vastaan sen takia että "me ei erota", vaan ennemminkin sen takia, että uskon meidän mahdollisen eronkin hetkellä pysyvän järkevinä ihmisinä ja kykenevän jakamaan kaiken suurin piirtein reilusti. Tai siis niin, että koska ero olisi varmasti jo sinällään todella raskas prosessi, niin me ei olla sen tyyppisiä, että lähdettäisiin tekemään siitä vielä raskaampaa tappelemalla jostain omaisuudesta... Kuulostaako ihan pöljältä ja naiivilta? :D

    Ei kyllä olla mitään syvällisiä keskusteluja käyty aiheesta, mutta ohimennen asiaa sivutessa mulle on jäänyt kuva, että sulho on kanssani samoilla linjoilla. Meillä ei myöskään kummankaan vanhemmilla ole avioehtoa, kulkeekohan siihen suhtautuminen jotenkin suvussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mun mielestä kuulosta pöljältä :) En itsekään jaksaisi uskoa, että me lähdettäisiin tappelemaan rahasta, mutta silti ajattelen että parempi pelata varman päälle eikä katua sit myöhemmin. Tiedän myös yhden tapauksen jossa sitten parin vanhemmatkin tulivat jo väliin ja huuh siinä syttyi kunnon sota :D Joten meille selvempää ja varmempaa sitten näin!
      Meidänkään vanhemmilla ei taida olla avioehtoa, mutta uskon kyllä että suvun suhtautuminen voi vaikuttaa asiaan myös. :)

      Poista
  2. Tossa avioehdossa kannattaa ottaa myös huomioon se, että jos omaisuutta ei ole ennen avioliittoa, niin se omaisuus mitä avioliiton aikana tulee on myös todennäköisesti molempien ns. ylläpitämää, joten avioehto voi tehdä asioista todella epäreilua, jos vaikka asunto on yhden nimissä, mutta toinen hoitaa sen rempan jne. Ei sitä välttämättä tarvitse ellei oikeasti ole mitä "suojata". Ja avioehdonhan voi aina tehdä pari päivää ennen avioeron hakemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, nuo kaikki pitää keskustella lakimiehen kanssa huolellisesti! Mutta musta olis hassua jos ostettais talo ja se olis vaan toisen nimissä. :) mut anyways, näidenkans pitää olla tarkkana! Ja toki voi, senhän voi tehdä ja muutella sitä missä vaiheessa vaan :)

      Poista